Elämä ilman lehmän maitoa

En ole käyttänyt lehmän maidosta valmistettuja tuotteita nyt noin neljään kuukauteen. Olo on ollut oikein hyvä: vatsa-/ilmavaivoja on ollut vähemmän tai ei juuri lainkaan ja tuntuu, että kasvojeni ihokin voi paremmin (tukkeumia ja mustapäitä on aiempaa vähemmän). Myös uusia hiuksia on alkanut kasvaa :) Selvimmin huomaan sen hiusrajassa (josta pukkaa vauvatukkaa) ja jakauksen kohdalla, jossa uudet, vielä melko lyhyet hiukset muodostavat pään päälle pörrön. 

Tästä huolimatta olen törmännyt myös maidottomuuteni tuomitseviin kommentteihin. Jotkut ovat epäilleet, onko maitoyliherkkyyteni sittenkään todellista, kun en ole käynyt sitä todentamassa lääkärissä verikokein. Toiset taas ovat epäilleet sen vain vaikeuttavan kohtuuttomasti elämääni (ja siinä sivussa ehkä myös muiden elämää - ainakin juhlien kohdalla) ja osa on ollut huolissaan siitä, saanko nyt riittävästi kalsiumia. 

Olen sitä mieltä, että oma keho ja olo kertoo kaikkein parhaiten sen, mikä tuote tai elintarvike sopii tai ei sovi juuri sinulle. Täytyy sanoa, että luotan omaan olooni jopa enemmän kuin mihinkään verikokeeseen tai muuhun vastaavaan testiin. Minusta on aika selvää, että jos jättämällä jonkun tuotteen pois ruokavaliosta olo kohentuu, tuo kyseinen tuote on aiheuttanut aiemman huonon olon. En tarvitse siihen enää sen kummempaa testiä todistamaan, olenko ns. virallisesti allerginen tai yliherkkä kyseiselle tuotteelle.

Mitä tuohon elämän vaikeuttamiseen tulee, vastaan, että elämäni ei ole sen vaikeampaa kuin ennenkään. Maidottomuutta on äärimmäisen helppo toteuttaa kotona ja kohtuullisen helppo noudattaa myös ulkona syödessä. Valinnanvaraa on ehkä ravintoloissa hieman vähemmän ja joskus joutuu jättämään tai vaihtamaan jonkun osan annoksestaan, mutta eipä se suuri asia ole. Joskus juhlissa en voi syödä juuri mitään, mutta sitten olen vain syömättä. Olen pitänyt sellaista linjaa, että jos ruoka-allergioita tai erityisruokavalioita kysytään kutsussa, ilmoitan maidottomuudestani, mutta muuten en. Kotona kokatessa mahdollisuudet ovat rajattomat: sen kuin vain korvaa tavallisen maidon tai kerman vastaavalla kasvisversiolla. 

Joskus toki tekisi hirveästi mieli juoda kahvia luomu- tai raakamaidolla ja kahviloissa herkullisen näköiset juusto- ja suklaakakut oikein huutavat nimeäni, mutta aika pian mieliteot unohtuvat, kun vain kääntää ajatuksensa niistä muualle. On kuitenkin monia sellaisia herkkuja, joita edelleen voin syödä - etenkin, jos leivon niitä itse kotona.       

Kalsiumia puolestaan saa monipuolisesta ruoasta tarpeeksi (suomalaiset saavat sitä tutkimusten mukaan ruoasta itse asiassa jo liikaakin) ilman maitotuotteitakin. Jotta se imeytyisi tarvitaan lisäksi magnesiumia ja D-vitamiinia. Vaikka siis söisi tai joisi kuinka paljon tahansa kalsiumpitoisia ruokia (kalsiumia on lähes kaikessa: esimerkiksi vihanneksissa, hedelmissä, marjoissa, maidossa, lihassa, kalassa, kananmunassa, pähkinöissä) se että imeytyykö se, onkin jo toinen juttu. Moni ei ehkä myöskään tiedä, että proteiini tarvitsee imeytyäkseen kalsiumia. Näin ollen liika proteiinin saanti kuluttaa myös kehon kalsiumvarastoja. Kahvi, tupakka ja alkoholi myös edistävät kalsiumin erittymistä pois kehosta. Itse en polta ja juon sekä kahvia että alkoholia kohtuudella + syön monipuolisesti (ja otan magnesiumia ja D-vitamiinia purkista), joten kalsiumvajeen vaaraa kohdallani ei pitäisi olla.

Kalsiumin kohdalla (ja vain sen riittävästä saannista huolehtimisen kohdalla) kannattaa muuten huomata, että myös liika kalsium on haitta siinä missä sen puutekin. Joka tapauksessa voisin sanoa, että elämäni ilman lehmän maitoa on ollut minulle passeli ratkaisu. En vaihtaisi takaisin entiseen.