tiistai 16. joulukuuta 2014

Samettinen kasvissosekeitto

En tiedä miksi en ole aiemmin juurikaan tehnyt itse keittoja, sillä nehän ovat ihan mielettömän hyviä, helppoja ja kevyitä ruokia! Aloitin keittokokeilut tomaattikeitolla ja koska siitä tuli niin älyttömän hyvää, tein seuraavaksi kasvissosekeiton. 

Pakko on jakaa resepti, sillä tätä tulee varmasti itsekin tehtyä myös toiste :) Chili antaa keittoon pientä potkua ja noin muuten se on täyteläisen pehmeää. Ja täyttää kyllä myös vatsan hyvin.  



Kasvissosekeitto

2 pientä sipulia
1 pieni bataatti
3-4 porkkanaa
2 perunaa
kourallinen kukkakaalia
vettä
1 prk (2 dl)  kaurakermaa
loraus kauramaitoa
2 kasvisliemikuutiota
ripaus chiliä

Kuori ja pilko kasvikset ja laita ne kattilaan. Lisää kattilaan vettä niin paljon, että kasvikset peittyvät ja keitä ne kypsiksi. Lisää lopuksi kaurakerma ja -maito ja mausta keitto chilillä ja kasvisliemikuutioilla. Anna kiehua vielä hetki, jotta kasvisliemikuutiot sulavat. Soseuta lopuksi keitto sauvasekoittimella ja ripottele päälle tuoretta basilikaa koristeeksi. 

Ja eikun syömään! :)  

maanantai 15. joulukuuta 2014

Tattaripipareita ja lisäaineetonta glögiä

Olin jo päättänyt kokeilla tänä vuonna raakapipareiden leipomista, kunnes sain maistaa virolaisen LOOVin tattaripipareita. Ne veivät samantien sekä kielen että sydämen mennessään :) Vaikka tietenkin itse alusta loppuun saakka tehdyt leivonnaiset ovat aina parhaita, taidan sittenkin tänä jouluna jättää pipareiden leipomisen väliin ja herkutella vain noilla LOOVin tattaripipareilla. 


Ne ovat tavallisia pipareita parempi vaihtoehto siksi, että ne tehdään käsin tattarijauhoista, ruokosokerista, kookosrasvasta ja -maidosta, vedestä, kananmunasta, soodasta, sitruunahaposta, kanelista, neilikasta, kardemummasta, inkivääristä ja Himalajan suolasta. Tattaripiparit ovat siis sekä gluteenittomia että maidottomia. No, niin sanotut tavallisetkin piparit ovat kyllä maidottomia, mutta tattaripipareiden raaka-aineet ovat todella laadukkaita. Ja ne eivät ole liian makeita, mutta maistuvat kuitenkin ihan joulupipareille :) 


Pipareiden kylkeen on kiva hörpätä glögiä. Tykkään sekä punaisesta että vaaleasta glögistä. Aivan erityisesti pidän Hömmanäsin glögeistä. Merkin vaalea, 100 %:sti omenamehusta valmistettu sokeriton ja lisäaineeton glögi on tervetullutta vaihtelua punaiselle, perinteisemmälle glögille :)

 

tiistai 2. joulukuuta 2014

Maidoton joululimppu

Aloitin joulukuun eilen leipomalla perinteisen joululimppuni. Yleensä leivon sen vasta aatoksi, mutta nyt otin varaslähdön, sillä kun tällä kertaa teen maidottoman limpun, halusin tehdä ensin koe-erän siltä varalta, että joudun hieman hakemaan korvaavia aineksia. Ei olisi tarvinnut, sillä limpusta tuli aivan yhtä hyvää ja vieläpä lähes samanmakuista kuin piimäänkin tehtynä! Sanoisin jopa, että ainakin koostumuksesta, ellei myös mausta, tuli nyt parempaa :) Samaa mieltä oli myös mieheni. 

Leivoin limpun aivan samalla ohjeella kuin ennenkin, mutta laitoin alkuperäisessä ohjeessa olleen piimän tilalle (8 dl) neljä desiä kookoskermaa ja neljä desiä kauramaitoa. Koska en löytänyt jostain syystä kaupasta ohjeen mukaisia sihtiruisjauhoja, otin täysjyväruisjauhoja. Vehnäjauhot ostan aina täysjyväversioina. 



Maidoton joululimppu

4 dl kookoskermaa
4 dl kauramaitoa
50 g hiivaa tai kuivahiivaa ohjeen mukaan
1,5 dl siirappia (käytin leipäsiirappia)
1 rkl fenkolia
1 rkl anista
0,5 rkl kuminaa
2 tl suolaa
4 dl sihtiruis- tai täysjyväruisjauhoja
n. 12 dl täysjyvävehnäjauhoja

Pinnalle: 0,5 dl vettä
0,5 dl siirappia

1. Lämmitä kookoskerma ja kauramaito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää siirappi, mausteet, suola ja ruisjauhot. Alusta taikina vehnäjauhoilla kimmoisaksi taikinaksi. Anna kohota lämpimässä paikassa. 

2. Jaa taikina kahteen osaan. Leivo siitä kaksi pyöreää leipää, käytä jauhoja tarvittaessa apuna. Laita leivät leivinpaperin päälle ja anna kohota peitettynä vielä tovi.

3. Voitele pinta siirappivedellä ja paista 175 asteessa alimmalla ritilätasolla 45-50 minuuttia. Voitele uudelleen heti uunista ottamisen jälkeen.  

Limpun paistuessa uunissa ja ihanan leivän tuoksun täyttäessä keittiön kuuntelin joululauluja. Kyllä siinä ihan joulufiilis tuli, vaikkei lunta olekaan :) 

Tätä kirjoittaessa taustalla soi repeatilla Walking In The Air, yksi suosikkijoululauluni <3


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Ruokapyramidihuijaus

Sain käsiini (itse asiassa jo viime keväänä) Susanna Kovasen ja Harri Lapinojan kirjoittaman Ruokapyramidihuijaus-kirjan. Se on huikean mielenkiintoisia näkökulmia ruokateollisuuteen ja ravitsemustieteeseen antava opus, joka todella laittaa ajattelemaan.

Viime vuosina ihmiset ovat alkaneet kiinnostua entistä enemmän hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Näihin teemoihin liittyy vahvasti myös syömämme ruoka. Kovanen ja Lapinoja käsittelevat ruokateollisuutta ns. kokonaisvaltaisesti systeemin ja median ulkopuolelta, luoden kuvaa, joka usein monilta kuluttajilta jää näkemättä.



Jo kirjan alussa esitellään koko sen perusväittämä ja kielikuva: pyramidi ei ole kirjoittajien mukaan vain oikean syömisen ohje, vaan vertauskuva koko teollisesta ruokamaailmasta.

"Pyramidin huipulla valtaansa käyttää joukko, johon kuuluu ruokateollisuuden suuryrityksiä, maatalousjättejä, kauppaketjuja, mainonnan, elintarvikelainsäädännön ja kemianteollisuuden asiantuntijoita sekä päättäjiä ja poliitikkoja. Alemmilla tasoilla heidän tukemaansa ravitsemussanomaa ja propagandaa levittävät joko tietoisesti tai tietämättään erilaiset kansanterveystahot, ravitsemustieteilijät, lääkärit ja lobbarit, joiden viestiä media toistaa suurelle yleisölle. Pyramidin alimmalla tasolla kuluttajat osallistuvat kuuliaisesti heille tarjotun systeemin ylläpitoon: he ostavat ja kuluttavat auktoriteetteihin luottaen, kysymyksiä esittämättä. Pyraidihuijauksen luonteeseen kuuluu, että vain ylimmällä tasolla tiedetään, mitä tapahtuu. Sinne päätyvät myös voitot."      

Hmmm, mielenkiintoinen näkökulma. Enkä usko, että ihan kauhean kaukana totuudesta. Kirjaa lukiessa tutustuu myös ruokateollisuuden historiaan. Itseäni yllätti ainakin se,  miten vähän asiat ovat lopulta muuttuneet. Esimerkiksi monet nykyajankin ruokaan liittyvät pelot (kuten bakteerikammo) ovat lähtöisin jo 1800-luvulta.


Minusta Ruokapyramidihuijaus on kirja, joka jokaisen tulisi lukea. Vaikka olisi eri mieltä sen väittämien kanssa, se ainakin antaa erilaisia näkökulmia ruokateollisuuteen. Kuluttajina meidän tulisi mielestäni tiedostaa erilaisten näkökulmien olemassaolo. Olisi hyvä, että kuluttajat myös ajattelisivat, eivätkä vain kuluttaisi ja ottaisi annettuna. 

Täällä meillä länsimaissa ruoka ja etenkin valmisruoka on tullut niin itsestäänselväksi, että olisi syytä välillä pysähtyä pohtimaan, onko se välttämättä hyvä asia. Ja että ruoan myymiseen liittyy pyrkimys voiton tavoitteluun aivan samalla tavalla kuin minkä tahansa muun hyödykkeen. Siksipä kaikkiin mainoksiin tai auktoriteettienkaan sanomisiin ei ehkä kannata sokeasti uskoa, vaan välillä kannattaisi kuulostella myös itse mikä on juuri sinulle hyväksi ja mikä ei. 

Eikä ainakaan aina uskoa sokeasti ruokamainoksiin lukematta tuoteselosteita. Niin monesti itsekin törmään siihen, että jotain tuotetta mainostetaan jonkun sen sisältämän osasen terveysvaikutuksilla. Kun sitten lukee tuoteselosteen, ilmeneekin, että kyseistä osasta on vain murto-osa elintarvikkeen koko sisällöstä. Eihän se ole muuta kuin kuluttajien huijaamista.      

tiistai 7. lokakuuta 2014

Punajuuritahna

Käytän leivän päällä yleensä voita tai itse tekemääni margariinia, mutta joskus on kiva vähän vaihdella levitettä. Kokeilin tehdä punajuuritahnaa ja ihan hyvää siitä tuli :) Aika valkosipulista, mutta siitä juuri tykkään! Tämä toimisi varmasti myös dippikastikkeena. 




Punajuuritahna

250 g keitettyä punajuurta
1 valkosipulin kynsi (laitoin yhden yksikyntisen valkosipulin kokonaan)
3 oksaa basilikaa ja persiljaa
50 g cashewpähkinöitä
2 rkl öljyä (käytin camelinaa)
2 tl punaviinietikkaa (myös valkoviinietikka toimii)
suolaa ja pippuria maun mukaan 


Paahda pähkinät vaaleanruskeiksi kuivalla pannulla. Laita sitten keitetyt punajuuret, valkosipuli, pähkinät, öljy, viinietikka ja yrtit blenderiin. Jauha sileäksi ja mausta lopuksi suolalla ja pippurilla. Toimii!



tiistai 30. syyskuuta 2014

Kaurajäde

Meidän lähikaupasta (K-market) saa nyt kaurajäätelöä! Aika siistii :) Ostin maistiaiseksi 0,5 litran purkin mansikanmakuista jäätelöä ja täytyypä sanoa, etten juuri huomannut eroa "tavalliseen" jädeen. Oli siis kyllä vallan maistuvaa! Koska aina ei jaksa tehdä itse, tämä vaihtoehto on hyvä olla olemassa :) 

Pieni miinus tosin siitä, että kaurajätskistä oli tehty omaan makuuni hiukan liian makeaa, sokeria olisi voinut laittaa siihen vähän säästeliäämmin. Kun teen itse jäätelöä, en laita siihen lainkaan sokeria vaan hunajaa. Muutenkin syön nykyisin niin vähän makeaa, että huomaan kyllä tottuneeni sen mausta pois. Tai ainakin sellaisesta ällömakeasta, joten hiukankin liian makea herkku ei maistu enää. 

Kaurajätski ei ollut vielä sarjassa liian makeat, mutta ei kyllä kauaksi jäänyt. En siis ihan joka päivä lähtisi tällä herkuttelemaan. Makuja oli muuten saatavilla kaksi; mansikka ja vanilja.  

 

maanantai 29. syyskuuta 2014

Elämä ilman lehmän maitoa

En ole käyttänyt lehmän maidosta valmistettuja tuotteita nyt noin neljään kuukauteen. Olo on ollut oikein hyvä: vatsa-/ilmavaivoja on ollut vähemmän tai ei juuri lainkaan ja tuntuu, että kasvojeni ihokin voi paremmin (tukkeumia ja mustapäitä on aiempaa vähemmän). Myös uusia hiuksia on alkanut kasvaa :) Selvimmin huomaan sen hiusrajassa (josta pukkaa vauvatukkaa) ja jakauksen kohdalla, jossa uudet, vielä melko lyhyet hiukset muodostavat pään päälle pörrön. 

Tästä huolimatta olen törmännyt myös maidottomuuteni tuomitseviin kommentteihin. Jotkut ovat epäilleet, onko maitoyliherkkyyteni sittenkään todellista, kun en ole käynyt sitä todentamassa lääkärissä verikokein. Toiset taas ovat epäilleet sen vain vaikeuttavan kohtuuttomasti elämääni (ja siinä sivussa ehkä myös muiden elämää - ainakin juhlien kohdalla) ja osa on ollut huolissaan siitä, saanko nyt riittävästi kalsiumia. 

Olen sitä mieltä, että oma keho ja olo kertoo kaikkein parhaiten sen, mikä tuote tai elintarvike sopii tai ei sovi juuri sinulle. Täytyy sanoa, että luotan omaan olooni jopa enemmän kuin mihinkään verikokeeseen tai muuhun vastaavaan testiin. Minusta on aika selvää, että jos jättämällä jonkun tuotteen pois ruokavaliosta olo kohentuu, tuo kyseinen tuote on aiheuttanut aiemman huonon olon. En tarvitse siihen enää sen kummempaa testiä todistamaan, olenko ns. virallisesti allerginen tai yliherkkä kyseiselle tuotteelle.



Mitä tuohon elämän vaikeuttamiseen tulee, vastaan, että elämäni ei ole sen vaikeampaa kuin ennenkään. Maidottomuutta on äärimmäisen helppo toteuttaa kotona ja kohtuullisen helppo noudattaa myös ulkona syödessä. Valinnanvaraa on ehkä ravintoloissa hieman vähemmän ja joskus joutuu jättämään tai vaihtamaan jonkun osan annoksestaan, mutta eipä se suuri asia ole. Joskus juhlissa en voi syödä juuri mitään, mutta sitten olen vain syömättä. Olen pitänyt sellaista linjaa, että jos ruoka-allergioita tai erityisruokavalioita kysytään kutsussa, ilmoitan maidottomuudestani, mutta muuten en. Kotona kokatessa mahdollisuudet ovat rajattomat: sen kuin vain korvaa tavallisen maidon tai kerman vastaavalla kasvisversiolla. 

Joskus toki tekisi hirveästi mieli juoda kahvia luomu- tai raakamaidolla ja kahviloissa herkullisen näköiset juusto- ja suklaakakut oikein huutavat nimeäni, mutta aika pian mieliteot unohtuvat, kun vain kääntää ajatuksensa niistä muualle. On kuitenkin monia sellaisia herkkuja, joita edelleen voin syödä - etenkin, jos leivon niitä itse kotona.       

Kalsiumia puolestaan saa monipuolisesta ruoasta tarpeeksi (suomalaiset saavat sitä tutkimusten mukaan ruoasta itse asiassa jo liikaakin) ilman maitotuotteitakin. Jotta se imeytyisi tarvitaan lisäksi magnesiumia ja D-vitamiinia. Vaikka siis söisi tai joisi kuinka paljon tahansa kalsiumpitoisia ruokia (kalsiumia on lähes kaikessa: esimerkiksi vihanneksissa, hedelmissä, marjoissa, maidossa, lihassa, kalassa, kananmunassa, pähkinöissä) se että imeytyykö se, onkin jo toinen juttu. Moni ei ehkä myöskään tiedä, että proteiini tarvitsee imeytyäkseen kalsiumia. Näin ollen liika proteiinin saanti kuluttaa myös kehon kalsiumvarastoja. Kahvi, tupakka ja alkoholi myös edistävät kalsiumin erittymistä pois kehosta. Itse en polta ja juon sekä kahvia että alkoholia kohtuudella + syön monipuolisesti (ja otan magnesiumia ja D-vitamiinia purkista), joten kalsiumvajeen vaaraa kohdallani ei pitäisi olla.

Kalsiumin kohdalla (ja vain sen riittävästä saannista huolehtimisen kohdalla) kannattaa muuten huomata, että myös liika kalsium on haitta siinä missä sen puutekin. Joka tapauksessa voisin sanoa, että elämäni ilman lehmän maitoa on ollut minulle passeli ratkaisu. En vaihtaisi takaisin entiseen. 

torstai 18. syyskuuta 2014

Omenakanelihillo

Kesä vilahti ohi niin, että suhahti. Etenkin loppukesä, sillä silloin lähinnä lomailin: nautin auringosta, hyvästä kirjasta ja joutenolosta :) Ja tulipa siinä tehtyä myös pari ulkomaanmatkaa. Mutta nyt, kun lehdet alkavat kellastua ja syksyn tuoksu tuntua nenässä on aika palata taas astialle. 

Syksyn makuihin kuuluu ehdottomasti omasta pihasta kerätyt omenat. Meillä ei tosin ole omenapuuta pihassamme, mutta onneksi saan osani tätini omenapuun sadosta. Päätin tänä syksynä tehdä elämäni ensimmäisen omenahillosatsin. Laitoin sekaan hieman kanelia ja vitsit kun tulikin hyvää! Hillo on myös idioottivarma valinta: siinä ei oikein voi epäonnistua. 



Omenakanelihillo

omenoita
hiukan vettä 
intiaani- ja/tai kookospalmusokeria
kanelia

  
Lohko omput ja poista niistä siemenkota. Laita sitten ne kattilaan ja lisää sinne myös hiukan vettä. Älä kuitenkaan laita vettä enempää kuin sen verran, että pohjalla on hiukan, jottet saa hillon sijaan keittoa. Jos siltä tuntuu, vettä voi tarvittaessa lisätä keittämisen aikana, mutta mieluummin laittaisin hieman liian vähän kuin liikaa. Omenoiden ei tarvitse kiehua, joten mieto lämpötila (3-4) riittää.

Kun omput ovat pehmenneet tarpeeksi, muussaa ne sauvasekoittimella. Lisää joukkoon myös intiaanisokeri ja kaneli. Molempia kannattaa laittaa oman maun mukaan. Itse laitoin melko vähän sokeria ja kanelia juuri sen verran, että se pikkuisen maistuu, muttei hallitse. 

Jäähdytä sitten seos kunnolla ennen purkittamista. Ja avot, hillosi on valmis :)


perjantai 15. elokuuta 2014

Raakaruoka-aika!

Olen kesän aikana lukenut, selaillut ja ihastellut Outi Rinteen kirjaa Raakaruoka-aika! - Herkkuja ilman hellaa ja uunia. Kirjassa on ihania raakaruokaohjeita, joita kokataan rennosti ja ilman turhia otsaryppyjä.


Pidän erityisesti sellaisista keittokirjoista, joissa on panostettu visuaalisuuteen. Kauniit ja herkulliset kuvat ovat mielestäni osa keittokirjan lukemisen (ja siitä inspiroitumisen) iloa. Joskus saatan vain selailla hyvin kuvitettua keittokirjaa ja tyytyä haaveilemaan herkuista. Silloin aina päätän, että vielä joskus teen tuota ja tuota, mutta käytännössä arjen kiireissä lopulta päädyn leipomaan aika harvoin. Samoin harvemmalle kokkaukselle jäävät sellaiset ruoat, jotka vaativat valmistuakseen enemmän aikaa ja vaivaa. Niinä hetkinä, kun niitä sitten vihdoin päätyy oikeasti tekemään, on aika juhlallinen olo. Arkena tyydyn kuitenkin ehkä liiankin usein niihin vaihtoehtoihin, jotka saa pyöräytettyä nopeasti.

Joka tapauksessa Raakaruoka-aika on juuri sellainen kirja, jota on ilo joko vain selailla ja antaa ruokaa silmilleen tai sitten ottaa tuumasta toimeen ja loihtia omassakin keittiössään kirjan sisältämiä houkuttelevia reseptejä. Minulla on huono tapa jumittua muutamiin tiettyihin hyviksi havaitsemiini resepteihin, joten sitä todella välillä kaipaa uusia reseptejä ja ideoita oman mielikuvituksen ulkopuolelta. Ja niitähän Raakaruoka-ajasta löytyy :)  Alla esimerkkinä yksi resepti kirjasta, josta on tullut aamupuurosuosikkini.  



Omenakanelipuuro

1 dl mantelimaitoa
1 dl tuorepuristettua tai luomuomenamehua
1/8 tl suolaa
1/4 tl luonnon vaniljaa
3 rkl chia-siemeniä
1-2 tl juoksevaa hunajaa tai agavesiirappia
kanelia

Lisäksi halutessasi: omenasosetta tai raastettua omenaa ja rusinoita

Vatkaa kaikki ainekset keskenään kanelia lukuun ottamatta. Tarkista, etteivät chia-siemenet jää kokkareiksi. Sekoittele muutaman kerran 10 minuutin välein, kunnes chiat turpoavat. Laita puuro kannen alle jääkaappiin ja anna tekeytyä ainakin tunnin ajan, mieluiten yön yli. Ripottele valmiin puuron joukkoon kanelia. Tarjoa omenasoseen tai raastetun omenan ja rusinoiden kera.

Chia-puuro tuo välillä piristävää vaihtelua pirtelöaamiaisiini (vaikken kyllä ikinä, ikinä kyllästy pirtelöihin!). Välillä voi kuitenkin käydä niin, että joku oleellinen pirtelön ainesosa on loppu, eikä kauppaan jaksa raahautua heti aamusta. Tai sitten on kylässä jossain, jossa ei ole blenderiä. Chia-puuro on helppo tehdä myös vaikkapa matkalla, kunhan vain pakkaa chiat mukaan ja kunhan matkakohteesta löytyy mantelimaitoa ja jääkaappi :)         

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Bulletproof-kahvi

Oletko koskaan ajatellut laittavasi kahviisi voita? Minä en. Kunnes kuulin bulletproof-kahvista ja päätin kokeilla. Se kannatti, sillä maku yllätti todella positiivisesti :) 

Oltuani täysin maidottomalla ruokavaliolla kolme viikkoa, aloin käyttää jälleen voita. Voisin todennäköisesti käyttää voin lisäksi myös kovia juustoja, mutta niitä en ole vielä maidottoman aloittamisen jälkeen syönyt. Ainoa (lehmän) maitotuote, jota syön nyt, on siis voi. Sen lisäksi syön vuohen ja/tai lampaan maidosta tehtyä fetaa sekä vuohenjuustoa. Vuohen ja lampaan maidoissa kun on hieman erilainen proteiinikoostumus kuin lehmän maidossa. No mutta, pointtina siis, että vaikka olen lähes maidoton nykyään, syön kuitenkin voita ja siispä voin juoda myös bulletproof-kahvia!



Voikahvibuumi alkoi viime kesänä Yhdysvalloissa, jossa luolamiesruokavalion nimeen vannovat ihmiset keksivät kahvin ja voin yhdistelmän. Varsinaisen Bulletproof-kahvin keksi biohakkeri Dave Asprey. Hän lisäsi tavallisen suolattoman voin lisäksi bulletproof-kahviinsa palmu- ja kookosöljystä ilman kemikaaleja valmistettua MCT-öljyä. MCT-öljyn sanotaan olevan tavallista kookosöljyä huomattavasti tehokkaampi energianantaja, mutta kyllä bulletproofissa voi mielestäni käyttää hyvin myös kookosöljyä. 

Miksi sitten voilla ja öljyllä höystettyä kahvia kannattaa juoda? Bulletproof-kahvin nimeen vannovien mukaan juomasta saa hurjasti energiaa. Samalla sen sanotaan parantavan kognitiivisia kykyjä ja pienentävän vyötäröä. 

Voin laittaminen aamujuoman sekaan ei kuitenkaan ole täysin uusi keksintö. Esimerkiksi Tiibetissä munkeilla on ollut jo iät ja ajat tapana juoda aamiaisella paikallista teetä, joka on valmistettu voista, teelehdistä, suolasta ja pippurista. Singaporessa puolestaan nautitaan aamukahvia, jonka pavut friteerataan ensin voissa. Molempien juomien sanotaan antavan potkua ja pirteyttä päivään. Sama vaikutus pitäisi olla myös Bulletproof-kahvilla. 

Tiedä häntä sitten noista, mutta sen tiedän, että Bulletproof-kahvi maistuu ihanan kermaiselta ja näyttää tavalliselta latelta. Suosittelen kokeilemaan ainakin maun puolesta, vaikkei muihin lupauksiin uskoisikaan ;)    

    

Bulletproof-kahvi

2,5 dl hyvää kahvia 
1-2 rkl MCT-öljyä
1-2 rkl luomuvoita

Blendaa ainekset ja nautiskele.

 


 

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Intiaanijuhannus

Vietin tänä vuonna hieman erilaisen juhannuksen kuin koskaan aiemmin. Satuin nimittäin kuulemaan Frantsilan intiaanijuhannuksesta ja innostuin samantien. Olen ollut jo pidempään kiinnostunut intiaanikulttuurista, etenkin sen jälkeen kun pari vuotta sitten luin kirjan nimeltä Äitini tuuli - intiaanitietäjän elämä ja opetukset


Kyseinen kirja kolahti kovaa. Ostin sen lopulta ihan omaksikin, sillä siinä on niin paljon sellaista yleismaailmallista viisautta, johon haluan voida aika ajoin palata. Ihailen suuresti intiaanien tapaa elää osana luontoa ja heidän tapaansa nähdä maailma. Vaikkakaan he eivät enää nykyään elä ihan samalla tavalla kuin ammoisina aikoina (moderni kehitys on vaikuttanut heidänkin elämäänsä), silti he siirtävät perinteitään, uskomuksiaan ja tapojaan tarinoiden ja seremonioiden muodossa sukupolvelta toiselle. 

Frantsilan intiaanijuhannuksessa pääsin kuulemaan livenä noita tarinoita ja osallistumaan itsekin muutamiin kesäpäivänseisaukseen liittyviin seremonioihin. Sain myös kunnian tavata Arizonasta saakka paikalle saapuneen Ba'ag Dan (Lentävä Kotka) eli Rupert Encinaksen, joka on heimonsa Tohono O’odham’in henkinen johtaja. Rupert tekee myös sosiaalityötä ja opettaa kouluissa intiaanien kieltä ja kulttuuria. Hänelle oli siis hyvin luontevaa vetää intiaanijuhannuksenkin ohjelma.  



Intiaanijuhannus järjestettiin Koskelan museotorpalla Suodenniemellä, Sastamalassa. Torpan idyllinen miljöö 1660-luvun rippikoulutupineen järven rannalla loi juhannukselle täydelliset puitteet. Paikka oli kerrassaan aivan ihana! Pihalla oli muun muassa lampaita, tuulimylly ja aittoja. Jo ympäristö antoi tietynlaista tunnelmaa, sisäistä rauhaa ja keinon päästä hetkeksi pois omasta arjestaan.

Meitä oli paikalla yhteensä 30. Kaikki olivat todella mukavia, ystävällisiä ja avoimia. Huippuporukka siis! Ohjelmaan kuului yli sata vuotta vanhassa savusaunassa saunomista, aamujoogaa, suussa sulavaa luomukasvisruokaa, tarinoita tiipiissä, intiaaniseremonioita ja litroittain yrttiteetä.



Yllätyin siitä, miten paljon juhannusviikonloppu antoi. Palasin kotiin jotenkin tyynempänä, läsnäolevampana ja henkisesti eheämpänä. Ikään kuin sisäinen tasapainoni olisi vahvistunut. Monet ystäväni ovat sanoneet minulle, että he ihailevat rohkeuttani kokeilla ennakkoluulottomasti kyseisen tapahtuman kaltaisia uusia juttuja. Itse en osaa ajatella asiaa tuolta kannalta, sillä kun innostun jostain asiasta, en yleensä jännitä tai edes mieti, etten voisi mennä ja kokeilla erilaisia juttuja. Sellaisiakin, joita ehkä jotkut jäykemmät ja konservatiivisemmat tyypit saattavat pitää erikoisina tai jopa outoina. Minä en kuitenkaan välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Enkä etenkään silloin, jos asia on itselleni tärkeä :)

Suosittelen vastaavaa tapahtumaa mitä lämpimimmin kaikille niille, joita yhtään kiinnostaa oma tai toisten henkinen hyvinvointi ja intiaanikulttuuri. Käsittääkseni intiaaniviikonloppuja järjestetään Museotorpalla jatkossakin kesäisin.   

  

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Manuka-hunaja

Vielä muutama kuukausi sitten en ollut ikinä kuullutkaan manuka-hunajasta. Vasta tehdessäni juttua PUR Hyvinvointikaupasta törmäsin tähän ylistettyyn tuotteeseen. Omaan keittiööni se päätyi kuitenkin vasta hieman myöhemmin. Päätin ostaa purkin manukaa silloin, kun hiustenlähtöni oli pahimmassa vaiheessa. Siinä vaiheessa olin jo kuitenkin löytänyt muutakin asiantuntevaa hoitoa ja apua ongelmaani (eli HiusAkatemian), mutta ajattelin silti ottaa aivan kaikki muutkin mahdolliset keinot käyttöön tilanteen tasapainottamiseksi. Nyt menossa on jo toinen manuka-purkki. 

Ai mitä se manuka sitten on? Se on tea tree -ryhmään kuuluva lääkekasvi, joka kasvaa vain Uudessa-Seelannissa. Mehiläiset valmistavat manukan kukinnoista antibakteerista hunajaa, jonka kaltaista ei muista kasvilajeista saada. Uuden-Seelannin alkuperäiskansa, maorit, ovat käyttäneet manukaa lääkinnällisiin tarkoituksiin tuhansia vuosia. Sillä on hoidettu muun muassa haavoja, tulehduksia, vatsavaivoja, vilustumisia ja tulehduksia.


Ensimmäinen, tällä hetkellä jo tyhjä manukani.

Kaikissa hunajoissa on tietynasteisia antibakteerisia ominaisuuksia, mutta vain manuka-hunaja on saanut lääkinnällisen hunajan luokituksen. Manukaa on tutkittu tietellisesti paljon ja on todettu, että se tehoaa muun muassa antibioottiresistentteihin sairaalabakteereihin (MRSA) ja moniin muihinkin viruksiin ja bakteereihin. Manuka-hunajan sanotaan olevan myös tehokas apu esimerkiksi vatsaongelmiin, moniin suolistosairauksiin, närästykseen, haavoihin, sieni-infektioihin, palovammoihin, makuuhaavoihin ja erilaisiin virussairauksiin. Se sisältää myös rutkasti antioksidantteja.

Manukan vahvuus määritellään tuottajasta riippumattomassa laboratoriossa ja sen antibakteerista tehokkuutta kuvataan UMF-luvun (Unique Manuka Factor) avulla. UMF-luku vaihtelee  5+ – 30+. Mitä suurempi luku, sen vahvempi on hunajan lääkinnällinen vaikutus. 

Manuka-hunajaa käytetään sellaisenaan (sitä ei siis tule sekoittaa kuumaan veteen tai teehen). Voi sitä kyllä lisätä myös pirtelöön, muihin kylmiin juomiin tai sujauttaa makeutukseksi vaikkapa raakakakkuihin ja muihin raakaruokiin. Hyvinvoinnin ylläpitoon riittää yksi teelusikka päivässä, mutta esimerkiksi flunssassa sitä voi ottaa useammankin annoksen. Manukaa, kuten muitakaan hunajoita, ei kuitenkaan suositella alle 1-vuotiaille.


  
Olen nyt käyttänyt manukaa noin reilun kuukauden sellaisenaan teelusikan päivässä. Laitoin sitä myös käteeni tulleeseen haavaan ja se lähti heti parantumaan. Jäin manukaan koukkuun siinä määrin, että hankin tosiaan ensimmäisen purkin loputtua tilalle heti uuden :) Toisen kohdalla päätin ottaa tosin hieman halvemman vaihtoehdon eli vähemmän stydin version. Manuka kun on hieman hintavampaa lääkettä kuin tavallinen hunaja. Hinta johtuu ymmärtääkseni siitä, että sitä saa kerättyä kerrallaan vain rajallisen määrän. Ja toki varmasti myös sen lääkinnällisistä ominaisuuksista.     
 
Vinkki: Kostuta kangas hunajalla ja laita se kipeään tai vaurioituneeseen kohtaan. Anna vaikuttaa yön yli. Tätä voi toistaa niin kauan kuin vaiva sitä vaatii. Hauteella voi hoitaa myös sieni-infektioita.


perjantai 13. kesäkuuta 2014

Tukka tykkää kananmunasta

Hiukset koostuvat 70-80 prosenttisesti proteiinista, 10-15 prosenttisesti vedestä, 3-6 prosenttisesti rasvasta, 0,1-0,5 prosenttisesti hiilihydraateista, 0,06 prosenttisesti mineraaleista ja 0-1 prosenttisesti pigmentistä, joka määrää hiusten värin. Sanomattakin on selvää, että monipuolinen ja terveellinen ravinto on siis hiusten hyvinvoinnin perusta. Samoin kuin koko muunkin kehon :)
 


Proteiini 

Jotta hiukset kukoistaisivat, tulisi päivittäin jokaiselle aterialla nauttia kohtuullisesti hyviä proteiineja. Hiusten kannalta parhaat protskut saa joko erilaisista kaloista, kanasta, kalkkunasta tai muusta valkoisesta lihasta ja luomukananmunista. 

Kananmuna on erityisen täydellistä ravintoa etenkin hiuksien kannalta, sillä se sisältää lähes kaikkia ihmiselle tarpeellisia ravintoaineita. Ainoastaan kuitua ja C-vitamiinia siinä ei ole. Valtaosa vitamiineista, kuten rasvaliukoiset A-, D-, E- ja K-vitamiinit, sijaitsevat keltuaisessa. Lisäksi kananmunassa on hyvälaatuista proteiinia ja runsaasti kivennäis- ja hivenaineita, kuten kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, rautaa, fosforia, mangaania, sinkkiä, kuparia, jodia ja seleeniä. Kasvissyöjienkin kannattaisi syödä yksi kananmuna päivässä, sillä se sisältää myös muun muassa puolet B12-vitamiinin päivittäisestä saantisuosituksesta. 

Vesi

Myös veden juominen on tärkeää. Sitä tulisi kumota vähintään 1 - 2,5 litraa, riippuen koosta ja hikoilun määrästä. 

Rasvat

Kolmanneksi tärkein ravinne hiusten kannalta on rasva. Siispä voita (kohtuudella) leivälle ja paljon paljon kylmäpuristettuja kasviöljyjä esim. lisättynä salaattiin tai pirtelöihin. Erityisesti sellaiset öljyt, joissa on omega-3 vähintään kaksi kertaa enemmän kuin omega-6:sta, ovat hyviä. Esimerkiksi Udo's oil ja camelinaöljy. Kalaöljykapselit ovat myös hyviä (huom. ei siis kalanmaksa vaan kala) samoin pähkinät ja siemenet. 

Hiilarit 

Hiilihydraatit sitovat proteiinin hiukseen. Siksi kannattaa syödä päivittäin runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Jos on pakastanut marjat, ne kannattaa sulattaa jääkaapissa tai huoneenlämmössä, sillä keittäminen tuhoaa C-vitamiinia ja mikro vie marjoista kokonaan entsyymit. Hyviä hiilareita saa myös täysjyväviljasta.  



Ihan hirveästi nämä tiedot eivät omaa ruokavaliotani muuttaneet, sillä söin jo muutenkin tämän tyyppisesti. Lisäsin kuitenkin entisestäänkin öljyjä ja jätin myös lehmän maidon pois, koska sen todettiin haurastuttavan hiuksiani ja aiheuttavan muutenkin yliherkkyyttä. Lisäksi syön nyt päivittäin yhden luomukananmunan. Olen kyllä ennenkin syönyt paljon kananmunia, mutten välttämättä päivittäin. 

Mielenkiinnolla odotan, näkyvätkö nämä muutokset ruokavaliossani milloin tukassa. Odotan tuloksia kuitenkin aikaisintaan vasta vuoden tai puolentoista päästä, koska hiukset valitettavasti kasvavat melko hitaasti.  


Inspiskuvat: Hippie Style

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Mustikkamousse

Makea, pehmeä ja suussa sulavan täyteläinen. Kyllä, mustikkamousse on aivan täydellinen jälkkäri tai milloin-vain-herkku! Ja ihan superhelppo ja nopea valmistaa. Rakastuin tähän ensi maistamalta <3



Mustikkamousse

1 kypsä banaani
1 avocado
noin 1 dl jäisiä mustikoita
maun mukaan hunajaa
2 rkl MCT-öljyä (tai kookosöljyä)
riisimaitoa sen mukaan, kuinka paksua moussesta haluaa


 Sitten vain kaikki blenderiin ja surrur. Ja ei kun herkuttelemaan :)



perjantai 6. kesäkuuta 2014

Voiko hiustenkasvua nopeuttaa?

Siinä vaiheessa, kun oma tukka on ohentunut puolella, sitä alkaa kummasti kiinnostua hiuksista ylipäätään, mutta tietenkin lähinnä niiden takaisinkasvusta. Ja siitä, miten itse mahdollisesti voi vaikuttaa hiustensa hyvinvointiin. Sillä siihen nimittäin voi vaikuttaa itse paljonkin, samoin kuin uusien hiusten kasvamiseen ja vahvuuteen.  

Opin HiusAkatemiassa, että terve hius kasvaa keskimäärin 1,3 senttiä kuukaudessa. Keskiarvo vaihtelee kuitenkin yksilöllisesti alle yhdestä sentistä yli kahteen senttiin kuukaudessa perinnöllisistä syistä johtuen. Oman tukan kasvuvauhtia voi myös nopeuttaa muutamalla pikkujipolla.


Hattu pelastaa hiuskriiseiltä takuuvarmasti aina :) 

1. Ravinto

Kaikkein tärkein tekijä hiusten hyvinvoinnissa ja kasvussa on riittävä sekä monipuolinen ravinto. Hiukset saavat ruoan ravintoaineet kehossa vasta aivan viimeisenä, joten niistä myös ensimmäisenä näkee, jos ravinto ei ole riittävän ravitsevaa. Tästä lisää tarkemmin myöhemmin.

Itselleni tuli uutena tietona se, että vain hiussoluja kehittävään hiusnystyyn tulee suoraan mikroverisuonia (läpimitta 0,003 mm). Hiusjuureen ja hiuksiin ei siis tule ravintoa tuovia verisuonia lainkaan. Toisaalta ihan loogista, koska muutenhan joka kerta hiuksia leikattaessa veri roiskuisi... Hius saa ravintonsa siten, että verenkierrosta kulkeutuneet ravintoaineet liukenevat päänahassa olevaan taliin, joka kuljettaa ne hiuksen soluseinämän läpi hiuksen käyttöön. Talirauhasen toimintaa ei siksi kannattaisi häiritä esimerkiksi liian kuivattavilla (eli rasvaisuutta poistavilla) shampoilla. Talirauhanen (joka erittää talia) voi myös alkaa surkastua D3-vitamiinin puutteesta.    

2. Päänahan hieronta

Toisena kasvun nopeuttajana toimii päänahan päivittäinen hieronta. Päänahkaa tulisi hieroa sormenpäillä pyörivin liikkein niin kauan, että tuntee lämmön - siitä tietää, että verenkierto on vilkastunut. Päänahan hieronnan voi myös suorittaa hiustenpesun yhteydessä. Teho on parhain, kun sen tekee pää alaspäin.    

3. Lisäravinteet 

Olen ollut sitä mieltä, että jos syö riittävän monipuolista ravintoa, ei tarvitse D-vitamiinia lukuun ottamatta ravintolisiä. Mutta nyt, kun hiustilanteeni on näinkin surkea, olen ottanut käyttöön myös muutaman suositellun lisäravinteen. Onhan se maalaisjärjelläkin ajateltuna niin, että jos kehossa on tulehdustila tai jokin muu ongelma, se tarvitsee tavallistakin enemmän ravinteita ja vitamiineja korjatakseen ongelman ja toipuakseen siitä. 

D3-vitamiini on muutenkin tärkeä, mutta se on oleellinen myös hiusten kannalta. Viralliset suositukset sen vuorokausiannostuksen suhteen vaihtelevat edelleen paljonkin, mutta itse olen syönyt sitä jo reilun vuoden verran 50 µg  / pvä. Nyt olen ottanut 100 µg / pvä.

Lisäksi magnesium (sitraattina magnesium imeytyy parhaiten), kalaöljykapselit (ja hyvät rasvat muutenkin) ja tiivistetyt juice plus -luomuravinnekapselit ovat hyviä tukemaan hiusten kasvua.   

4. Turve 

Päänahkaan levitettävä hoitoturve aktivoi ääreisverenkiertoa ja aineenvaihduntaa ja sitä kautta edistää hiustenkin kasvua. Turvehoitoa voi käyttää kerran viikossa. Sen levittäminen on tosin hieman sotkuista puuhaa, mutta turvetta saa myös sellaisessa purtilossa, jossa on kätevä aplikaattori. Myös valkoinen savi on hyvä tehohoito, sillä se syväpuhdistaa ja ravitsee päänahkaa. Päänahka olisi hyvä syväpuhdistaa kerran kuukaudessa. 

5. Hiusveden käyttö

Vaikka monen merkin kohdalla hiusveden teho perustuu lähinnä sitä levitettäessä tapahtuvaan päänahan hierontaan, on tutkimuksissa kuitenkin pystytty osoittamaan, että jotkut hiusvedet pystyvät edistämään hiustenkasvua jopa 50 prosenttia. Koska markkinoilla pyörii kuitenkin ilmeisen paljon myös hiujaushiusvesiä, ajattelin kokeilla itse tehtyä nokkoshiusvettä, jonka käytöstä olen kuullut muilta positiivisia tuloksia. Palaan tähänkin vielä myöhemmin tarkemmin.     

Nyt sitten vain päänahkaa ja hiuksia hoitamaan! Aika paljon aikaa ja vaivaa (ja toki myös sitä riihikuivaa) tähän projektiin saa kyllä uppoamaan, mutta eihän mitään ilmaiseksi saa. Odottakaapa vain, jossain vaiheessa minulla on entistä ehompi tukka. Tiedä millainen leijonanharja vielä tuleekaan :D   

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Raaka mustikkakakku

Joku viisas on joskus sanonut, että kaikki se mikä kannattaa tehdä, kannattaa tehdä myös huolella. Tämän kakun kohdalla se on hyvin helppoa! Taisin tosin ehkä laittaa hippasen liikaa nestettä pohjaan, joten kakkuni jäi ehkä hieman liian kosteaksi. 

No, ensi kerralla ei enää tarvitse laittaa yhtään ylimääräsitä nestettä, sillä uusi ihana superblenderini jaksaa pyörittää massaa kuin massaa ilman nestettäkin <3 Ostin nimittäin viimein Kenwoodini tilalle kauan haaveilemani VitaMixin :)



Raaka mustikkakakku

Pohja

5 dl manteleita
2 dl liotettuja kuivattuja kivettömiä taateleita
1/2 tl vaniljauutetta tai 1 tl vaniljajauhetta
1 tl kanelia
ripaus ruususuolaa
(vettä)

Täyte

1/2 L mustikoita
3 dl cashewpähkinöitä (liotettuna väh. 30 min)
2 dl mantelijauhoja
3-4 rkl psylliumkuitua
1 tl vaniljauutetta tai 2 tl vaniljajauhetta
yhden sitruunan mehu
3 rkl baobab-jauhetta
2-3 rkl hunajaa
ripaus ruususuolaa
1-2 dl sulatettua kookosöljyä 
kauramaitoa


Valmista ensin pohja blendaamalla kaikki aineet keskenään. Sekoita sitten blenderissä täyte ja kaada pohjan päälle. Pidä pakastimessa yön yli ja nosta huoneenlämpöön noin tuntia ennen tarjoilua. Koristele esimerkiksi raakakaakaonibseillä.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Goji-marjasuklaa

Nyt kun en enää voi syödä uuden maidottoman ruokavalioni takia tavallista suklaata lainkaan, olen superkiitollinen siitä, että olen löytänyt raakasuklaan! Aiemmin herkuttelin sen lisäksi silloin tällöin myös tummalla suklaalla, jogurttipähkinöillä ja kanelimanteleilla, mutta nyt ne taitavat jäädä pois. 

Jogurttipähkinät nyt voi ainakin unohtaa ja kanelimanteleissakin on hieman maitosuklaata juokossa, myös luomuversioissa. Tummaa luomusuklaata voi sen sijaan edelleen syödä, kunhan on tarkkana. Jotkut merkit lisäävät siihenkin maitojauhetta, mutta jotkut eivät. Luomu- ja hyvinvointikaupoista saa myös maidotonta suklaata. Ja onneksi on se raakasuklaa, johon olin jo muutenkin täysin hurahtanut :)  

Tässä viimeisin reseptini, josta tuli ehdottomasti tähän mennessä paras ja maukkain eräni <3


     

Goji-marjasuklaa

noin 75 g kaakaovoita
2 dl raakakaakaojauhetta
3 rkl kookosöljyä
3 rkl hunajaa tai agavesiirappia
1 rkl carobia
3 rkl lucumaa
ripaus ruususuolaa
1 tl vaniljajauhetta
kaksi kourallista goji-marjoja

Sulata kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa. Lisää sitten muut aineet, niin että goji-marjat tulevat viimeisenä seokseen. Kaada muotteihin ja laita pakkaseen jähmettymään vähintään puoleksi tunniksi. Herkuttele hyvällä omallatunnolla vaikka joka päivä <3

perjantai 23. toukokuuta 2014

Terve keho, terveet hiukset

Pitkät, paksut ja kiiltävät hiukset. Sellaiset häilyvät varmaan aika monen naisen haavekuvissa, enkä ole itsekään poikkeus. Omasta takaa minulla on olkapään yli ulottuva luonnonkihara tukka. Ei hirveän paksu, muttei kovin ohutkaan. Ihan hyvä tukka, vaikka ainahan sitä tietenkin toivoisi vieläkin pidemmän ja vieläkin paksumman letin kuin minkä omistaa. Joka tapauksessa olin ihan tyytyväinen hiuksiini. Kunnes ne alkoivat tippua pois noin kaksi kuukautta sitten.  

Ensin minulta lähti vain hiukan tavallista enemmän hiuksia. Juuri sen verran enemmän, että huomasin sen, mutten vielä huolestunut. Ajattelin, että minulla on nyt vain hiustenlähtöaika tai joku muu ohimenevä juttu ja ostin biotiinia. Mutta sitten minulta alkoi jatkuvasti roikkua latvoista muutama irtohius ja jos irrotin hiukset ponnarilta, latvoista sai vetää tupon irtohiuksia. Niitä alkoi olla jatkuvasti myös olkapäillä, lattialla, muuallakin vaatteissa. Lopullisesti huolestuin siinä vaiheessa, kun kertaharjauksella lähti sama määrä, tai ellei jopa enemmän, kuin normaalisti viikossa. Se määrä vastasi isoa kourallista tukkaa.

Siinä vaiheessa kävin lääkärillä verikokeissa, sillä tietenkin sitä miettii tuossa vaiheessa jo kaikenlaisten sairauksienkin mahdollisuutta. Verikokeet olivat kuitenkin priimat, kaikki kunnossa. Lääkärin diagnoosi oli näin ollen stressi. Ajattelin, että no, sen varmaan on aiheuttanut ihan jo tämä hiustenlähtökin, mutta että nyt karvojen tippuminen varmaan loppuu, kun tiedän olevani terve kuin pukki. Toisin kävi. 

Kuva on vuodelta 2012 ja tässä on vielä tukka päässä. Kuvan tunnelma on aika täydellinen tähän postaukseen!

Itse asiassa tilanne paheni lääkärissäkäynnin jälkeen. Tässä vaiheessa, kun hiuksia oli lähtenyt jo monta viikkoa reippaasti tavallista enemmän, tunsin jo selvästi tukan ohentuneen. Sekin tietenkin harmitti, melkein itketti katsoa peiliin tai koskea hiuksia. Mutta sitten vielä latva alkoi mennä todella huonoon kuntoon. Parissa viikossa jäljellä olevasta tukasta tuli kahdeksi rastatakuksi itsestään menevä reuhka. Ja edelleen hiustenlähtö sen kuin vain jatkui reippaana. 

Sitten tuli äitienpäivä ja menin käymään vanhempieni luona pitkästä aikaa. Äiti pelästyi minut ja surkean hiirenhäntäni nähdessään ja pyöri hetken aikaa netissä. Sieltä hän löysi Hiusakatemian ja ehdotti, että menisin sinne. Sain ajan onneksi jo heti seuraavana päivänä.

Hiusakatemiassa tuntui heti, että olen tullut oikeaan paikkaan. Kerroin aluksi itsestäni ja tilanteestani ja täytin esitietolomakkeen. Sen jälkeen hiushoitajani kertoi minulle faktoja hiusjuurista ja hiuksista sekä niiden kasvusta ja rakenteesta. Sitten omat hiusjuureni tutkittiin mikroskoopilla. Yleensä hiustenlähtöä ei aiheuta vain yksi yksittäinen seikka, vaan se on monen tekijän summa. Niin minunkin tapauksessani. Selvisi, että suurimmat syyt ovat hiusjuurissa (eli päänahan sisällä) oleva bakteeritulehdus, stressi ja maitoyliherkkyys. 

En edes tiennyt aiemmin, että hiusjuuriiin voi päästä joku bakteeri. Hiusakatemiassa ei pystytä sanomaan bakteerin tarkkaa osoitetta eli mistä se on tullut, mutta omalla kohdallani pidän todennäköisimpänä sitä, että olen vain raapinut päänahkani rikki. Minulla on aina melko kuiva päänahka, johon käytän mentolihiusvettä kosteuttamaan ja poistamaan kutinaa. Indonesian matkallamme tammikuussa kuitenkin kävi niin köpelösti, että hiusvesi oli vuotanut menomatkalla rinkkaani. Pullo oli tyhjä perillä, enkä sitten sieltä lähtenyt vastaavaa edes metsästämään vaan ajattelin, että selviän nämä kolme viikkoa ilmankin. En nyt erityisemmin muista, että päätäni olisi kutittanut, mutta sitä kutittaakin useimmiten yöllä eniten ja silloin en pysty kontrolloimaan raapimistani. Jos päänahka on rikki, siihen pääsee helposti ihan jo omista sormista bakteereita. 

Kertaharjauksen jälkeen.

Oli miten oli, bakteeri siellä nyt on ja se häädetään Hiusakatemiassa tehtävillä kapillaarihoidoilla. Siinä hapanta liuosta levitetään päänahkaan ja annetaan vaikuttaa puolisen tuntia lämmössä. Tarkoitus on tasapainottaa päänahan bakteerikantaa, eli jättää sinne hyviä bakteereja ja häätää huonot, tulehdusta aiheuttavat.    

Luulen, että stressi on voinut aiheutua ihan jo pelkästä hiustenlähdöstä, joten uskon, että se helpottaa kyllä sitä mukaa, kun hoidot alkavat vaikuttaa. Olen nyt käynyt neljä kertaa kapillaarissa ja huomaan jo hiustenlähdön tyrehtyneen. Uutta tukkaa voin kyllä joutua odottelemaan vielä tovin, sillä kun hius tippuu kesken normaalin perimästä riippuvan kasvusyklinsä, uusi hius ei ala välttämättä kasvaakaan heti tilalle. Tavallisesti hiukset elävät 2-6 vuotta. Jos hiuksen kasvusykli olisi vaikka kolme vuotta, uusi hius kasvaa hiustupesta kolmen vuoden välein, työntäen tieltään vanhan hiuksen, joka sitten tippuu pois tehden tilaa uudelle. 

Mitä sitten tulee todettuun maitoyliherkkyyteeni, mikään shokkiyllätys se ei ollut. Olen kärsinyt niin kauan kuin muistan vatsan turvotuksesta ja aika ajoin ilmavaivoista, mutten jostain syystä ole tajunnut yhdistää niitä maitotuotteisiin vaan pitänyt turvotusta normaalina olotilanani. Yliherkkyyteni on sitä sorttia, että periaatteessa siedän maitotuotteita, mutta niistä aiheutuu turvotuksen ja ilmavaivojen lisäksi myös hiusten haurastumista ja haperoitumista pitkällä aikavälillä. Eipä näin ollen edes tarvinnut miettiä kahta kertaa jätänkö maitotuotteet jatkossa pois kokonaan vai en. Vaikka olen viime vuosina käyttänyt vain luomu- tai raakamaitoa, niin tokihan olen muita maitotuotteita, kuten juustoja, maustamatonta rahkaa ja luonnonjogurttia, käyttänyt myös normiversioina. Ja voihan olla, että olen yliherkistynyt maitotuottelle aiempaa enemmän vasta viime aikoina. Koska olin jo ennen tätä lukenut paljonkin prosessoiduista maitotuotteista ja niiden haitoista, siirryn hyvillä mielin kokoaan maidottomaksi. Korvaajia on kuitenki onneksi paljon :)

Summasummarumina voisi todeta, ettei hiustenlähtö ole koskaan vain esteettinen kysymys, vaan kertoo aina jotain myös kehon terveydentilasta. Jatkossa tiedän heti mennä takaisin Hiusakatemiaan, jos minulta alkaa joskus uudestaan tippua karvoja samaan malliin. Kyllä jokainen nimittäin itse tietää ja huomaa, kun tukkaa alkaa lähteä tavallista enemmän. 

Minulla on nyt puolta ohuempi tukka kuin ennen hiustenlähdön alkamista, mutta paljon kevyempi mieli, koska nyt tiedän mistä hiustenlähtö johtui ja että se on nyt lähes loppunut. Hiuksia ja päänahkaa hoitamalla ja oikealla ravinnolla ennen pitkää uusia hiuksia alkaa kasvaa ja erittäin todennäköisesti uusi tukkani tulee olemaan entistä paljon vahvempi ja ehkä jopa paksumpi. 

Sitä odotellessa :) 

PS. Yhtään kuvaa siitä hirveästä takkuhiirenhäntä-tilanteesta minulla ei ole. Ymmärrätte varmaan syyn ;) Toisaalta olisi pitänyt ottaa, niin voisi sitten jossain vaiheessa verrata... Muut eivät ehkä samalla tavalla (onneksi!) vieläkään huomaa tukkani tämän hetkistä ohuutta, koska hiukseni kihartuvat. Lisäksi pidän tukkaa nyt lähes aina kiinni. Minun oli pakko myös leikkauttaa 10 huonokuntoisinta senttiä pois. Toisaalta senkin johdosta hiukseni ovat jo paljon paremmassa kunnossa. Kyllä se tästä :)          

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Green Monster

Viherpirtelöt rulettavat etenkin näin keväisin, sillä niiden avulla voi puhdistaa kätevästi kehoaan. Etenkin, jos niihin sujauttaa detox-ominaisuuden sisältävää spirulinaa tai viherjauhetta (esim. vehnänorasjauhe) vähän tujummin. 

Itse lisäsin puolivahingossa todella tujun annoksen tiivistettyä viherjauhemixiä tässä hiljattain noin viikon ajan pirtelööni ja huppista: naama alkoi pukata finniä. Aiemmin en ole noin rajua puhdistumisreaktiota kokenutkaan. Tukkeumat rauhoittuivat ja hävisivät parissa viikossa, enkä muuta syytä niiden ilmaantumiselle keksi. Nyt tilanne on taas normaali, mutta eipä tuosta puhdistumisesta varmasti haittaa ollut, päinvastoin! Ja nyt todella uskon, että spirulinalla ja vehnänoraalla oikeasti ON puhdistava vaikutus. 


Muutenkin lehtivihreä eli klorofylli on huipputerveellistä. Kuten nimikin jo kertoo, kaikki vihreät kasvit ja kasvikset sisältävät sitä: mitä syvemmän vihreä kasvi on, sitä enemmän se sisältää klorofylliä.

Lehtivihreän molekyylirakenne on samanlainen kuin hemoglobiinin. Siksi se muun muassa parantaa veren rauta-arvoja. Lehtivihreän uskotaan myös nuorentavan ihmistä elävöittämällä ja uudistamalla soluja. Lehtivihreällä on myös parannettu masennusta sekä hoidettu tulehduksia ja haavoja. 

Green Monster

1 luomubanaani
1 pieni avocado
3 rkl spirulinaa
2-3 kourallista tuoretta babypinaattia
kookos-riisimaitoa

Voit säädellä pirtelön juoksevuutta kookos-riisimaidon määrällä: mitä enemmän sitä laitat, sitä löysempää pirtelö on. Itse teen usein melko paksun ja ruokaisan setin.