torstai 25. huhtikuuta 2013

P niin kuin Patyka

Olin viime viikolla kuuntelemassa Noora Shinglerin luentoa luonnonkosmetiikasta. Vaikka paljon tuli esille sellaista, jonka jo tiesin, sain silti myös paljon uutta tietoa matkaani. Ja ymmärsin viimeistään nyt, miten valtavan laaja tontti onkaan.

Olen viime vuosina siirtynyt kuin huomaamatta enemmän ja enemmän luonnonkosmetiikan pariin. Tuntuu myös, että tänä  aikana (noin kolmessa vuodessa) luonnonkosmetiikan markkinat ovat kasvaneet huimasti. Purkitkaan eivät enää näytä niin kököiltä, tai ituhippien hömpötyksiltä, kuten moni varmaan aluksi ajatteli. Noorakin kertoi suhtautuneensa aluksi hyvin epäluuloisesti luonnonkosmetiikkaan, koska ei halunnut näyttää hamppuhipiltä. Nyt hän häpeää epäluulojaan, koska on huomannut, että luonnonkosmetiikka on ihan yhtä tehokasta kuin synteettinenkin. Eikä Noora todellakaan näytä hipiltä, kaikkea muuta :)


Kiinnostuin luonnonkosmetiikasta samasta syystä kuin hyvinvoinnista muutenkin: kun tietoni nykypäivän kemikaalikuormasta lisääntyi, sitä alkoi haluta elää puhtaammin ei vain ruoan vaan myös kosmetiikan suhteen. Ja vähentää omaa kemikaalisatsiaan aina kuin suinkin vain voi. Nykymaailma on vain niin pitkälle kehittynyt ja teollistunut, että on sula mahdottomuus elää täysin puhtaasti ja luonnonmukaisesti. Silti voin tehdä usein terveyteni kannalta parempia valintoja arjessa niin halutessani. Ainahan se on parempi, mitä vähemmän kemikaaleja itseensä tölää, olivat teot kuorman pienentämisen eteen sitten miten pieniä tahansa. Niillä on kuitenkin vaikutusta, edes sen pienen askeleen verran. Hanna Skyttä sanoi häntä haastatellessani viime syksynä, että ihan jo oman puhdistuselimistönsä kannalta on järkevää pitää sen läpi tuleva kuorma sellaisena, että keho pystyy sen handlaamaan. Jotkut panostavat enemmän esimerkiksi puhtaaseen ruokaan, toiset kosmetiikkaan.


Ja niinhän se on, että mitä enemmän aiheeseen tutustuu, sen kiinnostavampaa asiaa löytää ja sen paremmin tiedostaa, miten vähän aiheesta vielä tietää. Nooran t kemikaaleihin perehtyneenä tutkivana toimittajana ja luonnonmukaisuuden koekaniinina on kyllä ihailtavaa ja hänen blogistaan plus kirjastaan Marjoja ja maskaraa saa paljon mielenkiintoista tietoa aiheesta :) 



En esimerkiksi ollut muutama vuosi sitten koskaan edes pysähtynyt miettimään, mitä kaikkea kosteusvoiteessa on. Että mistä se on tehty ja mitä tapahtuu, kun voide imeytyy ihooni. Oikeastaan en varmaan edes tiedostanut tai ainakaan ajatellut sitä, että rasva todella imeytyy minuun ja menee ihoni kautta verenkiertoon. 

Mutta ei kemikaaleja silti mielestäni kannata alkaa hysteerisesti pelätä. Niitä kun on ympärillämme koko ajan, joka puolella - jopa ilmassa. Riittää, että tiedostaa asian ja tekee sitten sen mukaan sekä oman, ympäristönsä että tulevien sukupolvien terveyden ja hyvinvoinnin kannalta fiksuja päätöksiä aina kun pystyy. Ja niin paljon kuin näkee tarpeelliseksi.

Mutta niin, takaisin sinne kosmetiikkaan :) Koska luonnonkosmetiikkamarkkinat kasvavat jatkuvasti, uusia hyviä tuotteita putkahtelee usein saataville. Viime aikoina olen kuullut niin paljon hehkutusta Patykasta, että pakkohan sitä oli minunkin lopulta kokeilla



Ja kyllä, ei näitä yksinkertaisen tyylikkäitä puteleita ihan turhaan hypetetä! Kasvojen iho tuntuu jo nyt, reilun viikon Patykan puhdistusrituaalin käytön jälkeen ihanan pehmeältä ja näyttää ainakin omaan silmääni paremmalta kuin ennen. Jotenkin niin tasaiselta ja hehkuvalta.


Homma menee näin: ensin kasvoille levitetään samettiselta iholla tuntuvaa puhdistusöljyä, sitten kevyen pehmeää puhdistusvaahtoa ja lopuksi nassu pyyhitään lempeästi (ei siis hinkata ja hangata ihoparkaa kuin viimeistä päivää) kasvovedellä. Illalla kasvoille sipaistaan vielä huumaavan hyvältä tuoksuvaa huile absolue -seerumia, jota kutsun öljyeliksiiriksi. Aamuisin sama homma, mutta ilman seerumia. Tai kai sitä voisi päivälläkin käyttää, mutta jos meikkaan, en tykkää laittaa öljyseerumia meikin alle. Ei sillä, että Patykan öljyseerumi jättäisi ihon tahmeaksi tai öljyiseksi - se nimittäin imeytyy oikein kivasti, eikä jätä tahmaisen rasvaista pintaa. En vain jotenkin osaa laittaa sitä meikin alle, sillä ajatuksena se ei tunnu hyvältä: on kiva ajatella, että yöllä seerumi saa tehdä ihollani rauhassa taikojaan ilman päällä olevaa meikkiä. Silloin, kun ei tarvitse meikata, olen kyllä käyttänyt öljyeliksiiriä päivälläkin. Ja sitä voi levittää myös vartalolle ja hiuksille :) 



Niin paljon hyvää kuin luonnonkosmetiikassa onkin verrattuna synteettiseen, täytyy kuitenkin muistaa myös se, ettei sekään sovi kaikille. Se voi aiheuttaa allergisen reaktion: jos olet pähkinäallergikko, voipi olla, ettei sheapähkinästä tehty ihorasva sovi sinulle. Toisaalta se voi silti sopiakin, mutta vastaavissa tapauksissa kannattaa ensin testata voidetta pienelle ihoalueelle ennen koko kehon voitelua. 

Säilöntäaineet ja hajusteet aiheuttavat yleisimmin allergiaa synteettisessä kosmetiikassa. Luonnonkosmetiikankin kohdalla käytetyt hajusteet (eli eteeriset öljyt) ovat ne, jotka saattavat aiheuttaa allergisen reaktion. En ole kuitenkaan vielä kertaakaan törmännyt itselleni allergiaa aiheuttavaan luonnonkosmetiikkaan, vaikka ihoni on herkkä ja olen testannut monia merkkejä.  

PS. Jos Patykan kokeileminen kiinnostaa, siihen pääsee käsiksi esimerkiksi Joliessa :)        

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos haluat piristää päivääni, kommentoi :)